Hei vaan kaikki.
Tänään aamulla bussissa sain neroleimauksen, aloitan uudestaan blogin kirjoittamisen. Edellisestä on vierähtänyt tovi. Silloin kirjoitin voimakkaasti koulukiusaamisesta ja omista tunteistani. Nyt ajattelin että pysytään samantyyppisellä teemalla, mutta aiheena olisi Mielenterveyskuntoutuja sosiaali- ja terveysalalla.
Jaa miksi tälläinen aihe, no miksi ei! Olen kuitenkin puolet lyhyestä elämästäni kamppaillut erilaisten mielenterveysongelmien kanssa. Olen sairastanut vaikean masennuksen, anoreksian, ahdistuneisuushäiriötä ja OCD:takin on kuvioissa ollut mukana enemmän tai vähemmän. Enää minulla kulkee mukana ahdistuneisuushäiriö ja masennus. Silloin tällöin nuoruuden haamuna anoreksia muistuttaa olemassa olostaan, mutta en ota sitä kuuleviin korviin. Murisen vain takaisin.
Kuka minä olen? Olen 23-vuotias lähihoitaja. Työskentelen pääsääntöisesti sairaalassa vanhusten kanssa, satunnaisesti heitän keikkaa myös päiväkoteihin, olenhan kuitenkin valinnut erikoisosaamiseksi lasten ja nuorten hoidon. Luen parhaillaan sairaanhoitajan pääsykokeisiin, mikä luo lisää stressiä ja ahdistusta, mutta hei eiköhän se tästä!
Tämä blogi tulee siis käsittelemään minua, elämääni ja työtäni.
Ja kyllä, vaitiolovelvollisuus on minulle hyvin tuttu! En kerro potilaistani, työpaikastani taikka työkavereistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti