Huomenta !

Kello on 5.55, olen matkalla aamuvuoroon. Eilen oli iltavuoro ja se olikin yksi iso härdelli, 4 uutta potilasta, laiska sairaanhoitaja ja vaativia potilaita.

Meitä on iltavuorossa 6, kaksi sairaanhoitajaa ja 4 lähi/perushoitajaa. Osasto on jaettu kahteen ryhmään iltaisin. Meidän tyhmän sairaanhoitaja ei osallistunut potilaiden hoitoon yhtään, hän istui koneella ja valitti kun ei ehdi tehdä mitään. No niin, olisit organisoinut meille lähäreille osan tietokone töistäsi, tällöin olisit ehtinyt vaikka mm. syödä. Itse siis ehdin ihan hyvin syödä ja käydä vielä tupakallakin. Ei mitään ongelmaa ajan kanssa. Minun piti antaa yöhoitajille raportti, mutta tämä meidän SH päätti jäädä ylitöihin, koska ei luota että osaan antaa raportin?? Ja oltiin sovittu kuitenkin että hän antaa minulle listan mitä kukakin potilas on saanut, olin kuitenkin hoitanut kaikki yhdessä toisen hoitajan kanssa, ja olin nämä meidän uudet potilaat hoitanut.. Tiesiköhän tämä SH että yksi potilaista on sokea?

Illalla tapahtui myös hassu juttu, mietimme että mikähän tuo hälytys ääni on. Laiska SH syytti toista sairaanhoitajaa että on jättänyt jääkaapin auki ja se huutaa, vaikka ääni tuli toiselta puolelta osastoa. Noh minä menin paikantamaan ääntä, se oli hissi. Nappulasta painaen kutsuin hissin meidän osastolle. Hissistä löytyi hätääntynyt potilas. Jaa, mistäs sinä sitten olet? Rannekkeessa onneksi luki osasto. Missäs kerroksessa tämä osasto sitten on? Noh kaikki kerrokset läpi ja lopulta löysimme oikean kerroksen. Tämän kerroksen hoitajat eivät olleet edes huomanneet potilaan kadonneen, hekin olivat kyllä ihmetelleet ääntä. Noh potilas saatettu sänkyyn ja minä toivotin rauhalliset yöt, eihän yököille voi toivottaa hyvää yötä.

Kotimatka kesti tunnin, koska asun kaukana työpaikastani. Käytän kahta bussia. Joskus se on todella rankkaa, joskus ihan kivaa, mutta iltavuoron jälkeen saa kyllä tehdä töitä ettei nukahda vahingossa. Sain hyvin pidettyä itseni hereillä, sitten kotiin nukkumaan.

Tänään oli taas sitten vaikea aamu. Sängystä ei olisi millään jaksanut nousta, eikä vieressä tuhiseva kissa yhtään helpota asiaa. Kahvikin on jäähtynyt kun jäin kirjoittamaan tätä. Toivottavasti yököt ovat  keittäneet hyvää kahvia.

Olisi tämän aamun jälkeen 3 iltavuoroa. Ainakin saa aamuisin nukkua, viikonloppu vapaana.

- väsynyt Kuyb kylmän kahvin kanssa.

Sairaan hyvä hoitaja?

Hei vaan kaikki. 

Tänään aamulla bussissa sain neroleimauksen, aloitan uudestaan blogin kirjoittamisen. Edellisestä on vierähtänyt tovi. Silloin kirjoitin voimakkaasti koulukiusaamisesta ja omista tunteistani. Nyt ajattelin että pysytään samantyyppisellä teemalla, mutta aiheena olisi Mielenterveyskuntoutuja sosiaali- ja terveysalalla. 

Jaa miksi tälläinen aihe, no miksi ei! Olen kuitenkin puolet lyhyestä elämästäni kamppaillut erilaisten mielenterveysongelmien kanssa. Olen sairastanut vaikean masennuksen, anoreksian, ahdistuneisuushäiriötä ja OCD:takin on kuvioissa ollut mukana enemmän tai vähemmän. Enää minulla kulkee mukana ahdistuneisuushäiriö ja masennus. Silloin tällöin nuoruuden haamuna anoreksia muistuttaa olemassa olostaan, mutta en ota sitä kuuleviin korviin. Murisen vain takaisin.

Kuka minä olen? Olen 23-vuotias lähihoitaja. Työskentelen pääsääntöisesti sairaalassa vanhusten kanssa, satunnaisesti heitän keikkaa myös päiväkoteihin, olenhan kuitenkin valinnut erikoisosaamiseksi lasten ja nuorten hoidon.  Luen parhaillaan sairaanhoitajan pääsykokeisiin, mikä luo lisää stressiä ja ahdistusta, mutta hei eiköhän se tästä!

Tämä blogi tulee siis käsittelemään minua, elämääni ja työtäni. 

Ja kyllä, vaitiolovelvollisuus on minulle hyvin tuttu! En kerro potilaistani, työpaikastani taikka työkavereistani.